.

.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Onneksi on kissa


Tuli kylmät ilmat ja niiden mukana hiiri. Hiiri ei sentään tullut sisälle asti, vaan asettui majailemaan takan korvausilmaputkeen. Onneksi on kissa... vai miten se meni? :D

Kissa nuuskaisi hiirentuoksuisen putken päätä kerran ja asettui söpösti nukkumaan sohvalle. Sitten se venytteli ja vaihtoi raukeana nukkumapaikkaa eteisen arkun päälle, koska hiirestä tohkeissaan olevat koirat häiritsivät sen unta.



Ilo veti onnessaan hyvää tuoksua nenäänsä ritilän välistä ja jos joku muu yritti tulla hajuapajille, se murisi vaimeaa murinaa. Se on selvästi murissut liian vähän elämässään, koska se kuulosti kaikkea muuta, kuin vakuuttavalta.

 
 
Keikas oli sitä mieltä, että takan takapuolen seinän takaa saattaa löytyä toinen reitti hiiren luokse. Varsinkin, jos hieman kaivaa.

Hiittinen ehdotti esineilmaisulla minulle eteisen viemärin tarkastusluukkua. Ja kissa katsoi pahasti, muttei viitsinyt lähteä etsimään enää uutta nukkumapaikkaa.


Aamun pimeydessä pihamaalla hiiri taisi kohdata loppunsa. Ihmettelinkin, miksi Keikas nuohoaa kuistin alla, eikä suostu tulemaan sisälle. Kotiin tultuaan Jarkko kertoi tuloputken sijaitsevan siellä.

Nyt kukaan ei enää nuuskuta luukkua. Pitää varmasti hakea tiheää verkkoa rautakaupasta tänään illalla ja tilkitä putken pää.

Kiitos vaan koirille taas kerran informaatiosta ja kiitos kissalle myös. Silittämisesi laski verenpainettani turvalliselle tasolle koirien yöllisen hiirenmetsästyksen jäljiltä.

Onneksi on kissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti