.

.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Omppu sairastaa

Kohta kahdeksan vuotias Mökötuvan Omppu on ollut viimeaikoina hirveän kipeä.

Myös pienet koirat voivat sairastaa liikuntaelinsairauksia, joten ajattelin Ompun emännän luvalla ja avulla kertoa Ompun sairauksista ja siitä, miten Omppu pääsi taas jaloilleen. Kerron myös lopuksi kivusta yleisesti ja olisin tyytyväinen, jos pistäisitte kommenttiosioon kokemuksia koiran tai kissan kipuiluista ja miten niistä pääsitte yli. Myös kysymyksillä saa heittää!

Tässä kuvassa Ompun "pikkusisko" Nixi hoitaa huolissaan Omppua,
mutta Omppu tarvitsi vähän ihmistenkin huoltoa voittaakseen kivut.


Ompulla on siis C/C lonkat, joihin on kehittynyt nivelrikko ja siksi Omppu onkin jäähdytellyt agility-uraansa jo tovin. Omppu kerkisi starttaamaan melkein sata kertaa lähes ilman ongelmia ja uransa viimeiset pari vuotta Omppu kilpaili agilityn kolmosluokassa.

Tässä kuvassa Omppu oli vielä elämänsä vauhdissa. :)
Kuva Sirpa Saari.



Omppu pärjäsi nivelrikkojen kanssa hyvin hyvällä hoidolla, kunnes kuukausi sitten Omppu alkoi ontumaan vasenta etujalkaansa. Jalka oli myös kankea ja arka. Pieni iloinen Omppu vetäytyi myös omiin oloihinsa, eikä häntäkään heilunut entiseen malliin.

Lääkärissä selvisi, että Ompulla oli kyynärnivelen sivuraiteen repeämä. Myös muu koira aristi joka paikkaa ja lonkatkin vaivasivat aiempaa enemmän. Varsinkin kipeän etujalan puoleinen lonkka oli jäykempi.



Eläinlääkäri ehdotti repeämään Laser-hoitoa. Omppu sai myös kahta eri voimakasta kipulääkettä.

Laserhoito tuli melko kalliiksi, mutta Maria ei ole niitä, joille koira on pelkkä urheiluväline. Maria rakastaa agilityn harrastamista toki, mutta ensisijaisesti koira on hänelle ystävä ja kumppani. Laserhoito siis valittiin ja se tehosi!

Keskiviikkona sitten vihdoin tuli viesti, jota olin odottanut sydän syrjälläni:
Omppu on nyt ollut pari päivää parempi kuin pitkään aikaan, tuonut jopa lelua mulle ja leikkinyt. Perjantaina lopetin Tramalit ja tänään loppui tulehduskipulääke. Huomenna viimeinen laserhoito! Nyt pitäisi miettiä miten kuntoutus aloitetaan. :)
 
 
 
Hyvällä hoidolla Ompulla on vielä monta monta hyvää vuotta edessä. :)
 

KOIRAN KIPU

 
Koiran kipua on joskus hankala huomata, koska koirat yrittävät salata heikkoutensa ihan viimeiseen asti. Tässä joitain tunnusmerkkejä:
 
  • Vetäytyy
  • Ei leiki
  • Ei heiluta häntää
  • Reagoi hätkähtämällä, ärisemällä tai värisyttelemällä itseään, kun koiraan kosketaan
  • Huono turkki tai näkyvä hilse
  • Huumorintajuttomuus
  • Muutokset vahtihalukkuudessa
  • Muutokset ruokahalussa
  • Usein suunpielet lyhyenä
  • Jäykkä kävely
  • Aggressiivisuus hihnassa
  • Muut muutokset käytökset käyttäytymisessä
 
Koira saattaa myös unohtaa kipunsa hauskan tekemisen ajaksi. Älä anna sen hämätä!
 
Schipperkeillä on hyvin paljon vanhemmiten varsinkin etuosan vaivoja, porokoirilla vähemmän. Schipperken ponnistusvoima ei ole ihan suhteessa sen kropan kestävyyteen ja siksi varsinkin paljon sohvalta, jopa pöydältä ja/tai autosta pois hyppivät schipperket, saattavat saada lihasjännityksiä ja venähdyksiä etuosaansa, mikä usein heijastelee myös alaselkään asti. Myös Ompun tarinan kaltaiset repeämiset ovat mahdollisia. Vanheneva koira kannattaakin hieroskella välillä läpi vaikka ihan itse tai jos on epävarma, kannattaa ostaa koiraystävälle vaikka joululahjaksi lahjakortti koirahierojalle. Tosin Ompun tapauksessa hieroa ei olisi saanut, joten sairaan koiran kohdalla lupaa kannattaa aina kysyä eläinlääkäriltä.
 
Vaikka schipperke tuntuu joustavalta kuin kissa, se on kuitenkin kropaltaan rakentunut kuin koira, joten sitä ei saa koskaan, eikä missään tilanteessa heittää alas sylistä. Siltä korkeudelta kertahyppykin saattaa vaurioittaa tuki- ja liikuntaelimiä, vaikka koira ei näyttäisi olevankaan moksiskaan. Ompun vaivan syystä ei ole mitään tietoa, mutta Omppu hyppii monta kertaa päivässä sängyltä tai sohvalta alas ja ehkäpä joku kerta oli liikaa. Ompun onneksi Maria oli tarkka ja koiriin panostavaa sorttia ja eläinlääkäri kokenut. :)
 
Lapinporokoiran kipuongelmat taas harvemmin johtuvat korkealta hyppimisestä, mutta joskus vahvan tuntuisen koiran kaulapannassa taluttaminen, saattaa aiheuttaa pysyviäkin vaurioita niskan seudulle. Lapinporokoiran niskanikamat ovat yhtä herkät, kuin ihmisellä ja viisaudestaan huolimatta se ei aina osaa suojella niitä hihnan nykäyksiltä. Kannattaa siis panostaa lapinporokoiran hihnakäyttäytymiseen erityisen paljon tai hankkia koiralle ergonomiset lenkkivälineet.
 
Myös lämmittelyt ennen peltorevittelyjä, keppileikkejä ja urheilusuorituksia, ovat kaikille koirille tärkeitä ihan samalla tavoin kuin suurille eläimille ja ihmisillekin ja vaikka schipperkeillä ja lapinporokoirilla on kaksinkertainen turkki, keskuslämmitys ei sitä kasvata vastaamaan Suomen kylmiä aikoja, joten varsinkin kylmässä autossa vuoron odottelun ajaksi koira on syytä vähänkin viileämmällä ilmalla pukea lämpimästi.
 
Joskus vanhenevan eläimen kipuilulle ei vain löydy syytä, silloin ennemmin kannattaa käyttää pidempiä aikoja tai jopa pysyvästi kipulääkettä. Olen sitä mieltä, että mielummin hieman lyhytikäisempi kivuton lemmikki, kuin jatkuvasti kärsivä ystävä.
 
Kivuttomia päiviä toivottaa,
Mökötuvan Riikka