.

.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Schipperkeillä silmät auki :)



Vihdoin pikkukoirien silmät ovat auki!
Moi karhun pennut... miltä maailma näyttää..?


Töpöllä on vielä toinen silmä hieman ummessa...
joten näkökenttä on vielä toispuoleinen.




Smaililla silmät eivät meinanneet millään pysyä auki,
kun nuorison syliteltävänä alkoi niin kovin unettaa.




Pään silmät tuppasivat painumaan kiinni, 
mutta isompi luukku aukesi kyllä.




Selkäkin näkee jo ihan vähäsen... minivähän.




Santtu on hyvin hämmästynyt uudesta aististaan. 
Valoa... oooo! :D




Yksi poika on vielä vapaana. 
Kyselyt: r.aapalahti@gmail.com

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ilmeikkäät viisiviikkoiset raggdollivauvat


Meillä asustaa olohuoneessa neljä viisiviikkoista 
hieman hassunpuoleista kissanpoikasta.



Lempi Lepposa




Tummin ja suurin poika




Vaalein kaikista (poika)




Valkotassu poika




( Yksi poika vielä vapaana kyselyt: r.aapalahti@gmail.com )

torstai 14. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset kuvat Ilon pennuista


Tässä ensimmäiset muotokuvat pennuista.
Pennut ovat kuvissa kolmen päivän ikäisiä.



Tämä poika on rauhallinen ja vanttera. Sillä on töpö häntä.




Tämä on pesueen ainut tyttö. Se on aivan kuin äitinsä pienenä.




Tämän pojan kuvaamiseen meni kyllä tovi. Aika touhukas veijari. :D
Poikaa sanotaan nimenantoon saakka pääksi, sillä sillä on päässä pieni kynsilakkamerkki.




Tämä on poika tuntui pentueen keskiverrolta. 
Tätä poikaa sanotaan seläksi kynsilakkamerkin sijainnin vuoksi.


Tämä poika, jota merkin mukaan kutsumme pepuksi, on kaikkein hentoisin pennuista.
Käsiteltävyydeltään melko samanlainen kuin selkä.


Muutama poika on vielä vapaana.
Niille etsitään vahvasormisia ahkeraan rapsuttamiseen valmistautuneita koteja.
Niistä voi tiedustella: r.aapalahti@gmail.com


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Schipperken toukkia etuajassa

Viisipäivää ennen Ilon laskettua aikaa heräsin keskellä yötä pienen pieneen piip-ääneen. Tönäisin kepon vierestäni hereille ja kysyin: "Synnyttääkö Ilo?" 
Sain unisen vastauksen: "Se oli vaan kissanpoika." Ja kehoituksen nukkua.
Laitoin pääni takaisin tyynyyn ja hetken päästä taas: "Piip."
"Ilo varmasti synnyttää!" Heitin ilmaan hieman empien, mihin unenpöpperöinen kepo hymähti: "Eikä synnytä." 

Uteliaampana kepo kuitenkin nousi sängystä ja kävi kurkkaamassa pieneen koristehäkkiin, jossa Ilo pitää päämajaansa erinäisten puruluujämiensä, varastettujen kissanruokapussiensa ja muiden sekalaisten aarteidensa kanssa. 

Kepo: "Se on synnyttänyt! Täällä on pentuja. En tiedä kuinka monta!" 
Mihin minä: "Eikä ole! Pöh. Laskettu aikahan on vasta sunnuntaina." 

Menin kuitenkin katsomaan ja siellä yhden tyynyn vielä ahtaammaksi tekemässä häkissä vanhan vauvan peiton päällä makasi sumpussa Ilo ja neljä tarkkaan putsattua pentua. Onneksi pentulaatikko oli kasaamista vaille valmiina ja kissanpennutkin oli jo viikonloppuna siirretty makuuhuoneen nurkasta olohuoneeseen. Ennen vällyjen löytymistä ja laatikon kasaamista, mihin ei muuten kauan mennyt, Ilo kerkisi vielä pyöräyttämään yhden pienen mustan koiravauvan ahtaaseen pesäänsä.



Joskus kaikki vaan menee nopeasti ja vaivattomasti. 
Aina kun luulee tietävänsä koirien lisääntymisestä jotain, saakin yllättyä. 
Ilon juoksu oli piilojuoksu ja astumisen onnistuminen oli siis aivan sattuman kauppaa. Pentujen syntymäkin tapahtui helposti ja kivuttomasti muutamassa tunnissa ilman minkäänlaista näkyvää avautumisvaihetta tai ihmisen apua. Pennut ovat tosin hieman pienenlaisia, mutta aivan uskomattoman vahvoja. 

Kaikki viisi punkevat maitobaariin sellaisella innolla, että napojen tarkistus ja sukupuolien tunnistaminen tapahtui tällä kertaa yhdenkään otteen irtoamatta nisästä. Napanuoria hieman siistin, vaikka nätisti Ilo oli ne katkaissut. Tyttöjä näytti olevan yksi ja poikia neljä. Pitää vielä huomenna syynätä toukkia tarkemmin. Parikymmentä vuotta kepon virkaa hoitanut mies painoi hymyssä suin päänsä tyynyyn ja minä jäin tähän valvomaan, jos koiraperheen ensitunteina sieltä vielä jotain putkahtaisi tai tuoreelle äidille tulisi ongelmia vauvojen hoidossa, vaikka tuskin minua tarvitaan muuhun, kuin ihastelemaan Ilon onnea. Niin taitavan oloisesta pikkuäidistä taitaa nyt olla kyse. =)

 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kissanpentujen luonteista

Nyt miltei kolmiviikkoisina pentujen luonteet alkavat erottua.

Alla siis lähes tarkka luonne-analyysi kuvien kera ;)


Tässä poikueen tyttö. Tyttö jää kotiin. 
Tyttö on luonteeltaan rauhallinen ja sellainen mamman kainaloinen.



Seuraavana on tummin poika. Tämä poika on vielä vähän nössömpi kuin tyttö ja etsii väsymättömään nyhjäykseen taipuvaista kotia. Tämä poika on myös pennuista kaikkein vankin rakenteeltaan.



Tämä poika on rauhallisen sorttinen, mutta hieman itsenäisempi kuin kaksi edellistä. 
Tämä on semmoinen pohtija. Katselee pitkään uutta ja ihmeellistä ja miettii ja miettii... 



Tämä taas on tämän pentueen selvä kuningas. Se poika, joka makaa aina kasan päällimmäisenä ja joka jo kerran tupsahti pesästäkin ulos, mutta oli kyllä oikein onnellinen ihmisten pelastaessa takaisin tuttuun ja turvalliseen. Kuvassa poika ottaa huojuvia ensiaskeliaan. 



Kaksi poikaa on vielä ilman kotia. 
Vastaan mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin: r.aapalahti@gmail.com