.

.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Schipperken toukkia etuajassa

Viisipäivää ennen Ilon laskettua aikaa heräsin keskellä yötä pienen pieneen piip-ääneen. Tönäisin kepon vierestäni hereille ja kysyin: "Synnyttääkö Ilo?" 
Sain unisen vastauksen: "Se oli vaan kissanpoika." Ja kehoituksen nukkua.
Laitoin pääni takaisin tyynyyn ja hetken päästä taas: "Piip."
"Ilo varmasti synnyttää!" Heitin ilmaan hieman empien, mihin unenpöpperöinen kepo hymähti: "Eikä synnytä." 

Uteliaampana kepo kuitenkin nousi sängystä ja kävi kurkkaamassa pieneen koristehäkkiin, jossa Ilo pitää päämajaansa erinäisten puruluujämiensä, varastettujen kissanruokapussiensa ja muiden sekalaisten aarteidensa kanssa. 

Kepo: "Se on synnyttänyt! Täällä on pentuja. En tiedä kuinka monta!" 
Mihin minä: "Eikä ole! Pöh. Laskettu aikahan on vasta sunnuntaina." 

Menin kuitenkin katsomaan ja siellä yhden tyynyn vielä ahtaammaksi tekemässä häkissä vanhan vauvan peiton päällä makasi sumpussa Ilo ja neljä tarkkaan putsattua pentua. Onneksi pentulaatikko oli kasaamista vaille valmiina ja kissanpennutkin oli jo viikonloppuna siirretty makuuhuoneen nurkasta olohuoneeseen. Ennen vällyjen löytymistä ja laatikon kasaamista, mihin ei muuten kauan mennyt, Ilo kerkisi vielä pyöräyttämään yhden pienen mustan koiravauvan ahtaaseen pesäänsä.



Joskus kaikki vaan menee nopeasti ja vaivattomasti. 
Aina kun luulee tietävänsä koirien lisääntymisestä jotain, saakin yllättyä. 
Ilon juoksu oli piilojuoksu ja astumisen onnistuminen oli siis aivan sattuman kauppaa. Pentujen syntymäkin tapahtui helposti ja kivuttomasti muutamassa tunnissa ilman minkäänlaista näkyvää avautumisvaihetta tai ihmisen apua. Pennut ovat tosin hieman pienenlaisia, mutta aivan uskomattoman vahvoja. 

Kaikki viisi punkevat maitobaariin sellaisella innolla, että napojen tarkistus ja sukupuolien tunnistaminen tapahtui tällä kertaa yhdenkään otteen irtoamatta nisästä. Napanuoria hieman siistin, vaikka nätisti Ilo oli ne katkaissut. Tyttöjä näytti olevan yksi ja poikia neljä. Pitää vielä huomenna syynätä toukkia tarkemmin. Parikymmentä vuotta kepon virkaa hoitanut mies painoi hymyssä suin päänsä tyynyyn ja minä jäin tähän valvomaan, jos koiraperheen ensitunteina sieltä vielä jotain putkahtaisi tai tuoreelle äidille tulisi ongelmia vauvojen hoidossa, vaikka tuskin minua tarvitaan muuhun, kuin ihastelemaan Ilon onnea. Niin taitavan oloisesta pikkuäidistä taitaa nyt olla kyse. =)

 

3 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa. Onnea pennuista. Ilo on kyllä hyvä äiti. Tällä kertaa ei ehtinyt kasvattaja jännittämään synnytystä, Ilo hoiti homman kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvinnut tosiaankaan jännittää! :D Mutta Ilo on kyllä todella huolehtivainen äiti <3

      Poista
    2. Ei tarvinnut tosiaankaan jännittää! :D Mutta Ilo on kyllä todella huolehtivainen äiti <3

      Poista